Mikon tunnelmia

Semmoinen se oli. Tuntuu näin kotiin palattuani siltä, että reilun viikon reissu tapahtui hyvin nopeasti eikä kestänyt viikkoa. Satamassa katsottiin laivasta tulevia pyöriä porhaltamassa ulos Tukholmasta ja tuntui kuin siitä oltaisiin menty itse eilen. Toisaalta, perheellisenä alkoi viime päivinä kuitenkin hiipiä ikävä nuttuun ja lapsien kuvia tuli selailtua puhelimesta. Hyvä niin. Perhearjessa vapaus viilettää on jatkuvasti toivottu asia, mutta mukavaa on, että näinkin lyhyessä ajassa tekee mieli palata kotiin. Kiitos mahdollisuudesta Minnalle ja tietenkin myös lapsille, joilta asiaa ei nyt varsinaisesti edes kysytty. Hyvin pärjäsivät, mutta isi ei kuulemma saa näin isoille reissuille enään lähteä. (4v pojan toive). Katsotaan ... ;)

Tuossa jo aloitin pahimpien touringviritysten purun pyörästä ja nyppäsin pelkääjän kahvat kuikkaan yhdessä takajalkatappirunkojen kanssa. Molemmat toimivat reissulla kuten piti - pitkittäin pakatun putkikassin pohjalla oli järkkäristandin pussissa pari kiloa työkaluja ja tuo pussi painui kahvojen väliin lukiten sen sivusuunnassa paikalleen. Remmit takajalkatappirungoista pitivät kassin aloillaan kiihdytyksissä, Ainut eläminen tapahtui eteenpäin ja alamäen tiukassa jarrussa kassi hieman työnsi persauksesta. Ei niin, että haittaisi. Tankkaaminen oli vähän työlästä, koska tankin korkkihan sijaitsee smc:ssä tuon peräkassin alla. Kaksi remmiä piti löysätä ja toinen irrottaa tankkauksen ajaksi. Itse kassihan oli todella suosittu porukassa ja ei siitä hirveästi valittamista kuulunut. Vesi ei päässyt sisään ja meteriaali kesti hyvin tourin rasitukset. Kapan reppu piti muuten vettä, mutta kuten valmistaja sanookin, ulkoinen pikkutasku ei ole vedenpitävä ja sinne vettä pääsikin. Reppu nojasi alaosasta peräkassiin, jolloin se ei painanut missään vaiheessa selkää.

Pyörä pelasi itsessään loistavasti. Yksi ruuvi tippui samasta paikasta kuin Paulilta, jonka vuoksi taaempi pakoputkiston lämpökilpi täytyi irrottaa rämisemästä ja tippumasta tielle. Melutasoon tämä ei vaikuttanut, sillä itse fiksailtu vanha Wingsin slipari teetti työtä matkalla. Olin käyttänyt sen kokoonpanossa alumiinisia popniittejä, jotka yksitellen tärisivät poikki, jolloin pääty oli välillä vain toisesta reunastaan yhdellä niitillä "kiinni". Luonnollisesti pönttö oli tuossa vaiheessa muuten tyhjä, mutta sisälle jääneet niitin kannat rallattivat moottorijarrussa "upeasti". Yhteensä pönttöä piti korjata reissun aikana kolmesti, viimeisen kerran ollessa Toholammilla alle 2h päässä kotoa. Irti oli tippumassa taas koko pääty.

Lillehammerista löytyi sopivasti Biltema, josta toolzit

Tilanne Geilossa ennen korjausta nro 2

Muuten propsit  690 SMC:lle. Öljyä meni 2-3dl, mikä on normaalia tuon kaltaisessa kovassa ajossa, mitä harrastimme. Matkaa siis kertyi Oulusta Ouluun lähes 4000km, huoltovälin ollessa tämän ikäisessä kotkassa 5000km. Käy ja kukkuu. Takarengas kului sen verran, että onneksi lähdin matkaan uudella. Matka Oslosta Ouluun oli pääasiassa suorahkoa maantietä, joka syö Pilot Poweria aika huolella. Mutkapätkillä kului lähinnä Michelinukot reunoilta.