Yhteenveto SuperDuken selästä

Niinkun kaikille on käyny selväksi, 10pv päristely on nyt saatu päätökseen ja porukka on enemmän ja vähemmän kotiutunut pitkin Suomea, osa on jo lähteny seuraavaan reissuunkin. Aiemmin todettiin että justhan sitä ajettiin tohon laivaan autokannelle sisään Turussa ja nyt jo tullaan sieltä pois. Varmaan pari viikkoa menee ennenkuin tajuaa että mitä kaikkea sitä on kerenny tässä reilun viikon aikana kokemaan ja näkemään. Ja sen parin viikon jälkeen on aloitettava suunnittelu seuraavaa WTF:ää varten.

Ensimmäiseksi mieleen tulee että kaikinpuolin uskomattoman onnistunut reissu, vaikka huonoja päiviä kelien suhteen mahtu myös matkalle. Moni niistä puhuu ja kiroilee kun satoi vettä pari päivää putkeen mutta itseasiassa nyt jälkeenpäin itellä pitää ihan kattoa nuista kuvista että satoko esim Trollstigenissä tai Geirangerissa. Allekirjottanutta ei hiastanut kyllä sateet eikä myrskyt, enemmän ois jääny kaivelee joku äärimmäinen sumu tai muuta paskaa että maisemat ois jääny näkemättä tai ei ois nähny kaahata niitä maailman hienoimpia vuoristoteitä.
Heti perään pitää kehua matkaseura, paria tyyppiä lukuunottamatta seurue oli minulle ainakin tuttu, ja oikein mainiosti kaikki hoitu kun jokaisella oli oma roolinsa ja pysty luottamaan että jos jotai asiaksi anto niin tavalla tai toisella se hoitu, hyvin tai huonosti(niinku amorellan hyttivaraus kakkoskannelta).

Reissu meni kaikinpuolin oikein loistavasti ja Norjassa rannikolla olisi helposti viihtynyt pitempäänkin. Vasta siinä vaiheessa kun Oslosta lähdettiin ajaa pois niin tiesi mitä paskaa se tulee moottoritiellä olemaan ja tuli semmonen fiilis että alkaa ikävä hiipiä ja pitää päästä äkkiä kotia täältä.
Onneksi kotia päästyä oli lämmin vastaanotto + ruoka ja sauna valmiina niin fiilis lähti heti nousuun eikä jääny viimeisistä päivistäkään paha maku suuhun.

Pauli on aika tyhjentävästi kertonut viikon tapahtumista, yritän itekki kirjottaa lyhyesti mikä tuskin onnistuu. Mutta alla mitä jäi mieleen ja kelailen samalla itelle mitä sitä onkaan tullut tehtyä ja missä käytyä...

Day1, tuskainen poraaminen Oulusta Turkuun(Merimaskuun) ei nyt ollutkaan ihan niin ylitsepääsemätön mitä olisi aatellut. Tarpeeksi stoppeja ja joustava aikataulu piti huolen että kaikki meni ihan ok, Bengtkin löyty matkalta mukaan. Pienet tutustumisoluet + grillaus ja innolla odottelemaan lähtöä

Day2, kiertelyä Turus, varusteiden täydennystä pitkin kaupunkia ja biitsillä makaamista. Hyvin odottava oli tunnelma.

Dukesta huomattiin katoavan jäähytinnestettä...

Day3, vihdoin päästiin asiaan, Gracen kylki aukeaa viidestä metristä ja pyörät hyökkää yksitellen alas ramppia pitkin ja Tukholman hiljainen sunnuntaiaamu ei ole enää ihan niin hiljainen. Opeteltiin siinä heti kärkeen vähän Iiron kanssa suunnistusta ja hyvin huonoja olimme siinä.

Noh, motari löyty sieltä jostai ja tuskainen 130 tauluun kohti Västeråsia aamupalalle, juuri ennen jotain huoltoasemaa taivas repes ja vettä alkoi puottaa. Jokainen oli about yhtä innoissaan kun päästiin sovitteleen uusia sadeasuja päälle.

Matkaa taittu tästä varmaan pari - kolme sataa(?!) sajeasut päällä, seuraava stoppi oli jossain ruotsissa kahvilla ennen rajaa.

Itse en koko matkan aikana Tukholmasta Lillehammeriin miettinyt varmaan mitään muuta kuin että lieköhä tuo pyörä kestää koko reissun kun nyt jo imee nestettä aika reilusti. Seuraavalla stopilla googletettiin jo lähintä KTM-varaosapuljua jos vesipumppu ois ollut rikki.

Noh, liikkeitä ei ollu lähelläkään, sadeasut saatiin riisua, aurinko paistoi ja asenne oli jo semmoinen että aivan sama, lisätään sitä mukaan mitä sitä häviää! Nyt pidetään hauskaa! Tässä vaiheessa olimme suht lähellä rajaa tankilla ja syömässä @ Torsby

Niinkun Pauli tossa mainitti niin Ruotsi ja Norjan raja tuolta pikkuteitä pitkin oli aika häilyvä, vasta jossai kohdassa kun pysähdyttiin lisäämään Dukeen jälleen nestettä niin itse älysin että hei, mehän ollaan jo ylitetty raja. Pientä esimakua Norjan tiestöstä saatiin jo samontein ku kaistamerkinnät muuttuivat keltaisiksi.

Jotain häröilyä liittymissä oli havaittavissa....

Vihdoin väsyneet motoristit löysivät Lillehammerin, vaikkakin porukka kerkesi jakaantua kahtia kun Pauli huusi intercomiin kesken matkan että mun pitää gepsin kanssa pysähtyä letkan perästä Mikon kaveriksi kun pakoputki lahoaa SMC:ssä pitkin moottoritietä. Noin kymmenen sekunnin speksauksen jälkeen totesin että

"KYLLÄ SE KESTÄÄ" ja matka jatkui kolmestaan letkan perässä. Vaikkakin porukka oli saanut hyvän kaulan, löysimme hotellin ennen muita.

Pyörät parkkiin ja ruokaa ja olutta naamariin

Day4, Lillehammerin suurmäen tsekkausta ja etenemistä seuraavaan majoituspaikkaan mikä edellis-iltana respan wlanilla ja tabilla varattiin Strandasta, kun edullisesti hulppea mökki sattui löytymään.

Lillehammerin suurmäki

Suunnistajat suht hukassa taas...

Matkalla pysähtyttiin Dombåsiin imasee reissun parhaat pitsat omasta mielestä.

Vielä ennen perille pääsyä saatiin jumpata päälle sadeasut mutta se ei ainakaan Tonin tatsia poistellut niinku kuvasta näkyy. Nimittäin edessä oli Trollstigenin ylitys ennen majapaikkaa!

Trollstigen, helposti kauneimmat ja samalla pelottavimmat maisemat mitä oon koskaan nähnyt, vuoret ja tiet oli niin vaikuttavat että niitä ei vain pysty sanoin kuvailemaan. Jokaisen täytyy täällä sekä Geirangerissa käydä ainakin kerran jotta ymmärtää niiden suuruuden.

Vaikkakin ensin suunnitelmissa oli Strynistä löytää majoitus, Standa oli enemmän kuin hyvä vaihtoehto sillä joukon järki, Bengt, oli jo suunnitellut että ollaan Standassa kaksi päivää ja hän käyttää meitä välipäivänä ajelulla Geirangerissa ilman ylimääräisiä varusteita ja laukkuja.

Palju lämpimäksi ja oluet kylmään

Day5, aamu alotettiin pesemällä pyöriä sumuisissa tunnelmissa. Aikomuksena oli lähtä kohti Geirangeria ja näkyvyys oli todella huono.

Tunti-kaks myöhemmin ja keli näytti jo tältä, on tämä ihmeellinen maa...

Lauttoja oli matkalla taas enemmän ja vähemmän

Allekirjoittanut kaikessa komeudessaan Geirangerin näköalatasanteella, ennen laskeutumista alas. Näkyvyys ei ollut mikään uskomattoman huono niinku kuvasta saa käsityksen. Onneksi, koska aikaa ei ollut palata tänne uusiksi mikäli trippi ois menny iha munilleen.

Geirangerin pohjalta.

Tämä on nyt noususta toiselta puolelta vuorta, näköalatasanteelta.

Dalsnippa, korkein kohta. Kuvauskelvotonta, helvetinmoista kuravellipaskatietä painettiin jotain 10km ylös vuorta pitkin, ja tästäkin huvista vielä maksettiin 100kr per naama :D Noh, onneksi se meni Iiron pussista ja se tuskin muistaa sitä.. Ja saatiinpaha tarra tolppaan!

Takasin tullessa pysähyttiin juokasee parinkympin pullakahvit.

Illalla oli taas luvassa ruokailua, paljuilua ja nestetankkausta

Day6, päivän ohjelmassa on Strandan hylkääminen ja siirtyminen Geiloon, pojat vähän vertaili että se voisi olla semmonen Norjan levi. Heti aamusta kaikki oli suht mielissään ku keli näytti lupavaan runsaasti vettä ja puolet kamoista oli vielä eilisen jälkeen märkänä. Parikymmentä kilometria matkaa taitettua muutama jätkä vetäs jo jeesusteipin esiin kun sadeasut antautu.

Koko päivä sinänsä oli omasta mielestä ihan perseestä eikä siitä jääny paljo kerrottavaa.

Sanotaanko että märkää riitti.

Nyt valehtelin ettei jääny kerrottavaa, Aurlandissa oli maailman pisin tunneli(28km), mitä pitkin me ei ajettu vaan otettiin vuorien päältä itse Aurlandfjordiin tms.? Ja kelit senkuin paranivat vain!

Hienoin tie mitä on tullut koskaan ajettua, varmaan 40km aivan uskomatonta maisemaa ja pientä kapeaa tietä pitkin vuoria, jokaisen pitäis käydä täälläkin.

Näköalatasanne.

Tankkausta Aurlandin kylässä.

Vihdoin perillä Geilossa, takana näkyvästä hotlasta saatiin tuo yläkerran penthoussi meille suht edukkaasti. Ei kun vaatteet kuivamaan ja kylälle syömään sitä 46 euron pizza + olut comboa. On muute suhteellisen tyyris ketju norjassa tuo Pepes Pizza tms. :D

Day7, eteneminen Geilosta Osloon aloitettu.

Järkyttävä hiki päällä Oslon keskustassa Scandicissa

Oslossa syötiin tässä mestassa, suosittelen! Reissun paras ruoka tähän mennessä.

Kierreltiin kaupunkia sen verra mitä jaksettiin ja pysähdeltiin oluella siellä täällä, aina kun vapaata pöytää patioista löyty. Kelit oli kohillaan niin siellä tuntu olevan muutama muukin liikkellä.

Hieman näyttää jo väsy painavan, huomatkaa että paikallisesti "iso olut" on tosiaan 0,75l.

Hotellin respassa seuraavan päivän majoitusta speksaamassa

Day8, aamu aloitettiin korjaamalla pyörät ja repimällä ylimääräiset roikkuvat osat pois (mm. dukejen killerit)

Mikko on vaihteeksi purkanut kaikki työkalut esille.

Tokihan emme voineet olla käymättä Holmenkollenissa noin 10minuutin ajomatkan päässä hotellilta.

Seuraava stoppi meillä oli etsiä Charlotta-jostain Bengt joka lähti jo edeltä ajelemaan.

Tässä vaiheessa alko olla melko monella jo luuri kädessä ja linkkiä kotia otettiin ahkerasti.

Niin tosiaan tarkoituksena oli ensin mennä kyllä Karlstadiin mutta sieltä ei herunu meille sopivaa majoitusta. Suunnaksi jouduimme ottamaan Örebron, ja hotellina toimi Best Western, suosittelemme.